Monessa lapsiperheessä hämmästellään ilta toisensa jälkeen, miten samat herrantertut, jotka herätessä aamuisin ovat kohtuu rauhallisia ja jopa suht tottelevaisia, muuttuvatkin illalla karkuun juokseviksi huligaaneiksi. Mitkään säännöt eivät tunnu pätevän ja vanhemmat odottavat vain hetkeä, jolloin lapset hiljenevät, hyvällä tai pahalla. Ennen kuin menetät hermosi lopullisesti, lue vinkkini iltojen kesyttämiseen.

 

  • Anna lapselle kahdenkeskistä leikkiaikaa. Miten tämä liittyy nukkumaanmenoon? Siten, että kun olet viettänyt vaikkapa vain 10 minuuttia lapseesi keskittyen, hän asettuu todennäköisesti paremmin ikäviinkin puuhiin. Mene katsomaan, mitä lapsesi leikkii, sanota sitä, asetu äärelle, kehu ja kommentoi. Rapsuta tukasta, silitä jalasta, ota kontaktia. Jatka tätä sitkeästi päivästä toiseen, vaikka välitöntä vaikutusta ei tuntuisi olevan. Taatusti on jatkossa.

 

  • Ennakoi ja pidä rutiinit. Tämä vanha tuttu tylsä juttu toimii lasten kanssa. Etenkin iltatilanteissa aloita nukkumaanmenoa ennakoivat puuhat hyvissä ajoin ja sanoita niitä lapselle. ”Saat leikkiä vielä hetken, sitten lähdetään iltakylpyyn.” Pohdi myös, mikä on se aika teidän perheessä, milloin erilaiset vempeleet on tärkeä sammuttaa. Vanha kunnon iltasatu on monissa perheissä se, joka houkuttaa – tee joskus yllätys ja palkitse lapset rauhallisesta nukkumaanmenosta lukemalla tavallista pitempään.

 

  • Huolehdi omasta jaksamisesta. Oma tunnetilasi tarttuu muuhun perheeseen, etenkin lapsiin, nopeammin kuin tajuatkaan. Järjestä itsellesi huilihetkiä, jotta kärsivällisyytesi riittää iltaan asti. Tee sitä, mikä auttaa sinua helpottamaan omaa stressiäsi. Oletko kokeillut meditointia? Siitä voi saada rutiinin myös lasten kanssa. Oli keinosi mikä tahansa, tavoite on, että sitä kautta saat itsesi taas ”maadoitettua” tähän hetkeen paremmin ja se auttaa myös pitämään omat tunteesi erillään lasten tunteista. Rentoutuneempana pystyt myös olemaan leikkisämpi, mikä auttaa monissa tilanteissa.

 

Iltaan tiivistyy tunnelmia senkin vuoksi, että nukkumaanmeno merkitsee lapselle eroa vanhemmasta. Monenikäiselle lapselle se on vielä pakosti kehityksellisesti vaikeaa ja voi herättää vahvojakin pelkoja, vaikka käytöksen tasolla se näkyisikin vain vanhempien vastustamisena. Yritä siis hypätä välillä pienen lapsesi housuihin, sillä myötätunto auttaa ihmeesti laskemaan omia kierroksia ja toimimaan niin, että et ole pelkkä sheriffi. Silloin omakin uni tulee paremmin.