Jo illalla alkaa hikikarpaloita nousta ja seuraavan aamun lähtö ahdistaa – tiedossa itkua, huutoa ja hammasten kiristelyä, kun kauheassa kiireessä taistellaan ensin vaatteet päälle, seuraavaksi riidellään siitä, syödäänkö aamupala kotona vai päiväkodissa, ja sitten jätetään perään itkevä kiljukaula päiväkodin tätien hoteisiin. Aloita siinä sitten oma työpäivä. Syyllisenä, vihaisena, huolestuneena. Tämmöistäkö tämä tulee nyt sitten olemaan, koko syksyn?

 

  • Vedä henkeä. Puhu tunnelmistasi jollekin; kumppanille, työkaverille, ystävälle, omalle äidille. Anna oman avuttomuuden tuntua ja siitä huolimatta muista, että tämä menee ohi. Varsinkin, jos lapsesi on vasta aloittanut päivähoidossa, sopeutuminen voi kuitenkin viedä aikaa ja siihen on hyvä varautua.

 

  • Ole illalla tietoisesti paljon läsnä lapsen kanssa. Leiki, juttele, pohdi ääneen millaista päiväkodissa mahtoikaan olla, ja kuvaa, miten mietit häntä päivän aikana. Puhu rohkeasti myös ikävästä ja siitä, miten lasta voi pelottaa, että häntä ei tullakaan ollenkaan hakemaan. Mutta tullaan, aina.

 

  • Varaa seuraavaan aamuun enemmän aikaa. Kiireen tuntu stressaa lasta ja silloin kiukku nousee herkemmin. Sitä paitsi jos taisteluun kuitenkin joudutaan, sinun on helpompi olla tyyni, kun et joudu samaan aikaan pelkäämään myöhästymistä töistä.

 

  • Kehu, kun kotoa lähtö sujuu hyvin! Älä pidä sitä itsestään selvänä. Tarvittaessa anna siitä jokin pieni palkinto. Isomman lapsen kanssa voit kokeilla tarrataulun käyttöä.

 

  • Jäsennä päivän kulku lapselle joko kuvilla ja/tai sanallisesti. Kerro kuka on tulossa lasta hakemaan ja mihin aikaan; onko se välipalan vai nukkarin vai jonkin muun tekemisen jälkeen – toimintaan sitominen on pienen lapsen kannalta mielekkäämpää kuin kellonaikaan.

 

  • Anna lapselle mukaan jotain, joka muistuttaa sinusta; vaikkapa kuva, paita tai huivi, ja kerro siitä myös päiväkodin aikuisille, jotta he osaavat myös hakea niitä lapselle lohduksi tarvittaessa päivän aikana. Jeanne Magagna on kirjoittanut siitä, miten päivähoitoon siirtyvä lapsi on voinut siihen asti turvautua konkreettisesti vanhempiinsa ja nyt hänen pitäisi tukeutua sisäisiin vanhempiinsa.  Mitä pienempi lapsi on, sitä vaikeampaa tämä ymmärrettävästi on.

 

  • Kun olet lähdössä, yritä lähteä iloisella mielellä ja muistuta lasta jostain mukavasta jutusta, joka häntä odottaa sinä päivänä. Älä pitkitä lähtötilannetta turhaan.

 

  • Pidä antamasi lupaukset. Älä lähde ennakoimatta vaan valmistele lasta erohetkeen. Se auttaa eroahdistuksesta kärsivää lasta luottamaan, että palaat aina takaisin.

 

  • Vanhemmat, lapsi ja päiväkotiryhmän aikuiset muodostavat tärkeän vuorovaikutuskolmion. Juttele siis päiväkodin henkilökunnan kanssa lapsen käyttäytymisestä ja sopikaa yhdessä, miten tulotilanteissa toimitaan, jotta lapsen olo helpottuisi. Tärkeää on myös kuulla, miten päivä jatkuu tulotilanteen jälkeen. Joskus vanhemmista voi tuntua, että päiväkodin aikuiset tekevät kaiken väärin. Sen takana saattaa kuitenkin olla myös vanhemman syyllisyys tilanteesta, joka voi joskus tehdä tepposet ja nousta liian suureksi. Uskalla puhua, uskalla pyytää, että oma lapsesi huomioidaan ja uskalla luottaa, että henkilökunta tekee parhaansa. Silloin voit puhua päiväkodista lapselle positiivisesti.

 

Mikäli tämän kaltaiset arkitilanteet mietityttävät sinua, olen järjestämässä lähiaikoina ilmaisen webinaarin näistä aiheista. Jos haluat kuulla siitä lisää, ilmoittaudu postituslistalle tästä.