Monet lapset kärsivät jossain vaiheessa ahdistusoireilusta. Se voi näkyä monella tavalla: vatsa tai pää voi olla kipeä, voi olla vaikea saada henkeä, iltaisin uni ei meinaa tulla tai mielessä pyörivät jatkuvasti samat asiat. Lapsi voi tulla itkuherkäksi tai saada raivareita. Joksikin aikaa voi tulla erilaisia rituaalejakin käyttöön tai kotoa onkin yhtäkkiä vaikea lähteä päiväkotiin, kouluun tai kavereille.

 

Ahdistus on siitä ärsyttävä tunne, että se leviää tehokkaasti. Jos joku perheenjäsenistä on ahdistunut, muu perhe kyllä tuntee sen ja immuniteetin saaminen on vaikeaa. Ahdistusoireilevan lapsen vanhempia haastatellessani on usein selvinnyt myös, että jommallakummalla vanhemmista on samantapainen taipumus reagoida asioihin. Senkin takia vanhempi on usein lapsensa oireilun edessä keinoton ja voi syyttää itseään. Mikä siis neuvoksi?

 

  • pysy itse rauhallisena. Näin viestität lapselle, että ahdistus ei ole vaarallista eikä huolestuttavaa. Harjoittele tunteiden erillään pitämistä ja omaa ahdistuksen säätelyä: liiku, kirjoita tai tee vaikkapa mindfulnessharjoitteita.

 

  • muista, että lapsen oireilu on usein ohimenevää. Mieti mihin se voisi liittyä; onko jotain muuttunut lapsen elinympäristössä, tai onko perheen tilanteessa jotain sellaista, jota lapsi saattaa pohtia, vaikkei sitä sanoiksi puekaan? Mitä kuuluu kaverisuhteille, sisaruksille, muille läheisille? Kantaako lapsi jostain huolta? Miten oppiminen sujuu? Onko tunteiden ilmaisussa tapahtunut jotain muutosta? Mikä voisi olla pohjimmainen tunne, joka näkyy nyt ahdistuksena?

 

  • säännöllinen rytmi ja rutiinit sekä ennakointi auttavat herkästi ahdistuvaa lasta

 

  • puhu tunteista lapsen kanssa ja opeta hänelle tunteiden elinkaari; mikään tunne ei kestä ikuisesti ja ahdistukseen ei kuole, vaikka se tuntuu ikävältä. Daniel Siegel vertaa tunteita säätilaan, joka vaihtelee.

 

  • yritä löytää sopiva balanssi ymmärtämisen ja kannustamisen välillä – on tärkeää, että lapsi kokee, että otat hänen tunteensa todesta, mutta sinun tehtäväsi aikuisena on tuoda realiteettia vaikkapa pelkojen suhteen. Vaikeiden tilanteiden välttely ei ole lasten kohdallakaan kestävä ratkaisu eli koulusta tai päiväkodista ei kannata jäädä pois, jos se ei ole aivan välttämätöntä.

 

Mikäli lapsen oireilu ei vähitellen kotikonstein helpota ja alkaa rajoittaa elämää tai uuvuttaa liikaa, on hyvä lähteä liikkeelle ja hakea siihen apua.